Ylläpitäjän
"BLOGI".
|
Laillisuusvalvonta uutisia
v.2009:
(toimeentulotukiasiat: http://www.toimeentulotuki.net)
Poliisitoiminnan julkisuus.
eoak 194/2007 Poliisitoiminnan julkisuudesta/Polisverksamhetens
offentlighet
Asiakirjan PDF-muoto | Word-muoto
--------------------------------------------------------------------------------
10.2.2009
Dnro 194/2/07
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt
Esittelijä: Oikeusasiamiehensihteeri Mikko Eteläpää
POLIISITOIMINNAN JULKISUUDESTA
1
ASIA
Poliisin toiminta on paljon esillä tiedotusvälineissä.
Harvinaista tai poikkeuksellista ei ole, että
tiedotusvälineiden edustajat ovat seuraamassa
käytännön poliisityötä esimerkiksi
poliisipartion
mukana. Muutamista poliisiasioita käsittelevistä
TV-ohjelmista saa sen kuvan, että toimittaja on
ollut poliisipartion mukana seuraamassa poliisin
kenttätyötä ja on ollut paikalla, kun poliisimies
esimerkiksi ottaa henkilön kiinni tai toimii kotirauhan
piirissä.
Poliisin työ kiinnostaa myös muita tahoja. Oikeusasiamiehen
laillisuusvalvonnassa on joidenkin
kanteluiden ja tiedotusvälineiden seurannan kautta havaittu,
että poliisipartion mukana on ollut eri
sidosryhmiä (esimerkiksi virkamiehiä, kansanedustajia ja
kunnallisia luottamushenkilöitä) tutustu-
massa poliisin työhön.
Tämän johdosta otin eduskunnan oikeusasiamiehestä
annetun lain 4 §:n nojalla omasta aloittees-
tani tutkittavaksi, miten poliisin edellä kuvattu yhteistyö
tiedotusvälineiden ja toiminta muiden ta-
hojen kanssa on ohjeistettu ja onko lisäohjeistukselle tarvetta
sekä miten tällainen toiminta sopii
yhteen julkisuutta ja salassapitoa koskevien säännösten
kanssa.
Selvityspyynnössäni nostin esille seuraavia kysymyksiä:
- Kuinka kuvattu toiminta sopii sisäasiainministeriön
käsityksen mukaan yhteen voimassa olevan
julkisuuslainsäädännön ja vaitiolovelvollisuutta
koskevien säännösten kanssa?
- Miten on varmistettu tai varmistettavissa, ettei tällaisessa
yhteistyössä tule salassa pidettävää
tietoa sellaiselle taholle, jolla ei lain mukaan ole oikeutta tietoa
saada?
- Miten tiedotusvälineen edustajan tai muun poliisin hallintoon
kuulumattoman mukana olo käy-
tännön poliisityötä seuraamassa sopii yhteen
poliisin vaitiolovelvollisuuden kanssa?
- Se, että toimittajan kanssa tehdään esimerkiksi
"sopimus" siitä, mitä tietoja tämä saa
käyttää, ei
käsitykseni mukaan ole ainakaan tältä kannalta
oikeudellisesti merkityksellistä. Joka tapauksessa
poliisiin nähden ulkopuolinen on saanut haltuunsa tietoja ja voi
ne sopimuksesta huolimatta jul-
kaista.
- Miten tällaiseen toimintaan suhtaudutaan eri
poliisiyksiköissä ja ovatko menettelyt ja
käytännöt
yhtenäiset?
Sisäasiainministeriön poliisiosasto antoi asiassa
lausuntonsa. Lausuntoaan varten poliisiosasto
oli hankkinut selvitykset keskusrikospoliisilta, liikkuvalta
poliisilta, Poliisiammattikorkeakoululta,
Poliisikoululta, kaikkien läänien lääninhallitusten
poliisiosastoilta ja Helsingin kihlakunnan poliisi-
laitokselta.
2
ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT
Viranomaistoiminnan julkisuus ja läpinäkyvyys ovat
sinänsä hyviä lähtökohtia. Poliisin toimintaan
sisältyy ja poliisi saa toimiensa perusteella tietoonsa kuitenkin
myös paljon sellaista, joka on sa-
lassa pidettävää. Näiden tietojen julkisuutta ja
salassapitoa säännellään lukuisissa
säännöksissä,
joista keskeisimpiä käsittelen seuraavassa.
Julkisuusperiaate
Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus.
Sananvapauteen sisältyy
oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä
ja muita viestejä kenenkään ennakolta
estämättä. Tarkempia säännöksiä
sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla
voidaan
säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi
välttämättömiä rajoituksia.
Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat
asiakirjat ja muut tallenteet
ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole
välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen
rajoitettu.
Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja
tallenteesta.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (JulkL) 20 §:n
1 momentin mukaan viran-
omaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta.
Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen on
tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden
ja yhteisöjen oikeuksista ja
velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä
tiedonhallintatavasta annetun asetuksen (Jul-
kA) 8a §:n 1 momentin mukaan valtion hallintoviranomaisten ja
muiden valtion virastojen ja laitos-
ten sekä tuomioistuinten ja muiden
lainkäyttöviranomaisten (valtionhallinnon viranomainen)
tiedotuksen, julkaisutoiminnan ja muun viestinnän tarkoituksena on
toteuttaa avoimuutta sekä
tuottaa ja jakaa tietoa, joka luo yksilöille ja yhteisöille
edellytyksiä muodostaa mahdollisimman
totuudenmukainen kuva viranomaisten toiminnasta, vaikuttaa
hallintoviranomaisissa valmisteilla
oleviin yleisesti merkittäviin asioihin sekä valvoa omia
etujaan ja oikeuksiaan.
Julkisuuslaki ei sen sijaan määrittele, mitä
tiedotusvälineet voivat julkaista, koska lain tarkoitukse-
na ei ole säännellä tiedonvälitystä, vaan
turvata joukkoviestimien mahdollisuudet saada tietoja
viranomaisten toiminnasta (HE 30/1998 vp, s. 48). Korostankin,
että en käsittele tässä
päätöksessä lainkaan poliisin toiminnan kautta tai
avulla saatujen tietojen julkaisemista.
Oikeusasiamiehen toimivaltaan ei kuulu yksityisten henkilöiden tai
yksityisten liikeyritysten toimin-
nan arviointi eikä myöskään julkista
tehtävää hoitavan Yleisradion ohjelmapolitiikan tai
hyvän
journalistisen tavan noudattamisen valvonta.
Viranomaisilla on yleinen velvollisuus edistää
perusoikeuksien ja siten myös julkisuuden
toteuttamista. Tämä on nimenomaisesti todettu perustuslain 22
§:ssä, jonka mukaan julkisen
vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
JulkL:a säädettäessä eduskunnan hallintovaliokunta
lausui mietinnössään (HaVM 31/1998 vp -
HE 30/1998 vp) muun muassa, että demokraattisen yhteiskunnan
keskeisiin periaatteisiin kuuluu,
että jokaisella on oikeus vapaasti muodostaa ja ilmaista
mielipiteensä yhteisistä asioista ja
vaikuttaa niihin. Tämä edellyttää muun ohella,
että yksilöillä ja yhteisöillä sekä
tiedotusvälineillä
on mahdollisuus saada luotettavaa tietoa julkista valtaa
käyttävien tahojen toiminnasta sekä
yhteiskuntaoloista ja julkisen vallan toimenpiteiden vaikutuksista
niihin. Kaikkien tulee voida
asemastaan riippumatta saada tietoja viranomaisten toiminnasta ja
arvioida omista
lähtökohdistaan julkisen vallan käyttöä.
Valiokunnan mielestä keskeisen yhteiskunnallisen
päätöksenteon tulisi mahdollisuuksien mukaan perustua
luotettavan tiedon pohjalta käytävään
julkiseen ja kaikille avoimeen keskusteluun. Hallinnon julkisuutta
voidaan pitää luonnollisena
edellytyksenä demokratian ja tasa-arvon toteutumiselle sekä
hallinnon luotettavuudelle ja
päätösten hyväksyttävyydelle.
Julkisyhteisöjen toiminnassa noudatettavan julkisuusperiaatteen
mukaan jokaisella on halutes-
saan oikeus saada tietoa julkisesta vallankäytöstä ja
viranomaisten muusta toiminnasta. Oikeus
saada tieto viranomaisten toiminnasta on siten yleinen
lähtökohta, josta tehtävät poikkeukset
edellyttävät täsmällisesti lailla
määriteltyjä erityisiä perusteita.
Julkisuusperiaate edellyttää yleen-
säkin menettelyn avoimuutta ja se velvoittaa viranomaisen
myös tiedottamaan toiminnastaan
(Mäenpää, Julkisuusperiaate, 2008, s. 1). Julkisuuden
toteutuminen perusoikeutena edellyttää
julkiselta vallalta monenlaisia erilaisia toimia, osin passiivisia,
osin aktiivisia. Aktiivisia julkisuus-
velvoitteita voidaan toteuttaa muun muassa tiedottamisella ja
edistämällä muuten toiminnan
avoimuutta esimerkiksi JulKL 20 §:n perusteella
(Mäenpää, m.t., s. 38).
Julkisuusperiaate kohdistuu ensisijaisesti viranomaisella olevaan,
jossain muodossa tallennettuun
tietoon eli viranomaisen asiakirjoihin. Viranomaisen asiakirjan
lisäksi julkisuusperiaatteen katso-
taan kohdistuvan viranomaisella olevaan tietoon sinänsä sen
tallentamismuodosta riippumatta.
Siten viranomaisella oleva informaatio kuuluu myös
julkisuusperiaatteen alaan riippumatta siitä,
onko sitä tallennettu. Viranomaisen tietojen
sääntely on kuitenkin julkisuuslaissa olennaisesti
yleisluonteisempaa ja suppeampaa kuin viranomaisen asiakirjan eikä
viranomaisella olevaa tietoa
mainita myöskään perustuslaissa nimenomaisesti
julkisuusperiaatteen kohteena, vaikka julkisuut-
ta voidaankin pitää keskeisenä informaatioon
kohdistuvana perusoikeutena (Mäenpää, m.t., s. 5).
Sisäasiainministeriön määräyksessä
"Poliisin viestintä" (Nro - - -) todetaan, että tiedonsaanti
on
perustuslakiin kirjoitettu perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain
välttämättömistä syistä lailla. Sen
vuoksi yksilöillä ja yhteisöillä, joihin myös
tiedotusvälineet kuuluvat, on oikeus saada tietoja myös
niistä julkisista asioista, joista poliisi ei itse aktiivisesti
tiedota. Määräyksen mukaan poliisin
tehtäviin kuuluu rakentaa todellisuuteen perustuvaa kuvaa
yhteiskunnan turvallisuuden tasosta ja
tilasta.
Salassapito
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä,
kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötieto-
jen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Myös
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8
artikla suojaa yksityiselämää. Artiklan mukaan
jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-
elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa
kohdistuvaa kunnioitusta. Yksityisyyden suojan piiriin
kuuluvat muun muassa tiedot henkilön
perhe-elämästä, elintavoista, vapaa-ajan harrastuksista
ja
muista niihin verrattavista tiedoista. Yksityiselämää
koskevat tiedot ovat tämän käsiteltävänä
ole-
van asian näkökulmasta epäilemättä
merkittävin salassapitovelvoitteita sisältävä
asiaryhmä.
Muita salassa pidettäviä tietoja, jotka käsitykseni
mukaan saattavat tulla käsille nyt käsiteltävän
kaltaisissa tilanteissa, ovat esimerkiksi terveystiedot, liike- ja
ammattisalaisuudet ja esitutkintaa
koskevat tiedot.
JulkL:n säännökset salassapidosta on jaettavissa kolmeen
ryhmään: ehdottomasti salassa pidet-
tävät asiakirjat; salassapito-olettaman alaiset asiakirjat,
jolloin asiakirjan antamisen ehtona on se,
ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu
säännöksessä tarkemmin määriteltyjä
haitallisia vaiku-
tuksia (vahinkoedellytyslauseke) ja julkisuusolettaman alaiset
asiakirjat, jolloin asiakirjasta on
annettava tieto, jos on pääteltävissä, ettei sen
antamisesta aiheudu säännöksessä tarkoitettuja
haitallisia vaikutuksia (vahinkoedellytyslauseke) (Wallin-Konstari,
Julkisuus- ja
salassapitolainsäädäntö, s. 108).
JulkL 24 §:n 1 momentin mukaan siinä luetellut asiakirjat
(32-kohtainen luettelo) ovat salassa
pidettäviä, jollei toisin säädetä.
JulkL 26 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa
pidettävästä viranomaisen
asiakirjasta tiedon, jos:
1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa
erikseen nimenomaisesti sää-
detty; tai
2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on
säädetty, antaa siihen suostumuk-
sensa.
JulkL 29 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi antaa toiselle
viranomaiselle tiedon salassa
pidettävästä asiakirjasta, jos:
1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa
erikseen säädetty;
2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on
säädetty, antaa siihen suostumuk-
sensa;
3) asiakirja on tarpeen käsiteltäessä ennakkoratkaisua,
viranomaisen päätöksestä tehtyä muutok-
senhakua taikka toimenpiteestä tehdyn kantelun tai alistusasian
taikka kansainväliselle lainkäyttö-
tai tutkintaelimelle tehdyn valituksen käsittelemiseksi;
4) tieto on tarpeen viranomaiseen kohdistuvan yksittäisen
valvonta- tai tarkastustehtävän
suorittamiseksi.
Vaitiolovelvollisuus
Vaitiolovelvollisuus koskee lähinnä virkamiehen
käyttäytymistä ja merkitsee kieltoa ilmaista tieto
riippumatta siitä, onko tieto talletettu vai ei.
Vaitiolovelvollisuuden ala on siten asiakirjan
salassapitovelvollisuutta laajempi (HE 30/1998 vp, s. 82).
JulkL 23 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen palveluksessa oleva
samoin kuin luottamustehtä-
vää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa
pidettävää sisältöä tai tietoa, joka
asiakirjaan mer-
kittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan
viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa
seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus.
Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei
saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta
viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomai-
sen lukuun on päättynyt.
Poliisilain 43 §:ssä säädetään poliisin
henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta:
"Poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen
vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä valtion virkamieslain
(750/94)
17 §:ssä säädetään. Sama
vaitiolovelvollisuus on sillä, joka on työsopimussuhteessa
poliisiin, ja sillä, joka hänelle
myönnettyjen poliisivaltuuksien nojalla tai muutoin suorittaa
poliisitehtävää.
Poliisin henkilöstöön kuuluva tai muu 1 momentissa
tarkoitettu henkilö ei saa tehtäviensä hoitoon
kuulumattomalla
tavalla käyttää hyödykseen eikä luvatta muille
ilmaista sellaisia henkilön yksityisyyteen kuuluvia seikkoja,
jotka hän on
saanut tässä tehtävässään tietoonsa ja
joiden ilmitulo voi aiheuttaa henkilölle vahinkoa tai haittaa.
Vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan estä asian ilmaisemista
viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle
yhteisölle, jolla
säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada
tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta taikka
henkilön luotettavuu-
desta tai sopivuudesta. Tietoja turvallisuuden kannalta
merkittävään tehtävään pyrkivän tai
siinä olevan henkilön luo-
tettavuuden varmistamiseksi voidaan tarpeellisessa laajuudessa
luovuttaa myös yksityiselle yhteisölle tai henkilölle.
Vaitiolovelvollisuus ei estä ilmaisemasta sellaisia tietoja,
joiden ilmaiseminen on yksittäistapauksessa tarpeen hengel-
le tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuvan
rikoksen taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus-
tai varallisuusvahingon välttämiseksi taikka valtion
turvallisuuden varmistamiseksi.
Mitä 1, 2 ja 4 momentissa säädetään, on
voimassa myös palvelussuhteen poliisissa päätyttyä.
Poliisin henkilörekisteriin talletettujen tietojen luovuttamisesta
toiselle poliisiyksikölle ja muille viranomaisille teknisen
käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa ja
ulkomaille säädetään henkilötietojen
käsittelystä poliisitoimessa
annetussa laissa sekä henkilörekisterien
käyttämisestä turvallisuusselvityksiä annettaessa
turvallisuusselvityksistä
annetussa laissa (177/2002)."
Poliisilain 2 §:n mukaan poliisin toimenpiteet on suoritettava
aiheuttamatta suurempaa vahinkoa
tai haittaa kuin on välttämätöntä
tehtävän suorittamiseksi eikä poliisi saa puuttua
kenenkään oi-
keuksiin enempää kuin poliisin tehtävän
suorittamiseksi on tarpeen.
JulkL 32 §:n mukaan mitä tässä luvussa (JulkL:n 7
luku) säädetään salassa pidettävästä
asiakir-
jasta tai salassapidon lakkaamisesta, koskee soveltuvin osin myös
vaitiolovelvollisuuden piiriin
kuuluvaa tietoa.
Vaitiolovelvollisuus merkitsee kieltoa paljastaa tieto esimerkiksi
kertomalla siitä sivulliselle. Tiedon
paljastaminen voi tapahtua muullakin tavalla kuin puhumalla siitä.
Kiellettyä on myös tiedon
paljastaminen siten, että laiminlyödään
asianmukaiset toimenpiteet, jotka estävät sivullista
saamasta haltuunsa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa
(Mäenpää, m.t. s. 320).
3
ERÄITÄ KÄYTÄNNÖN TILANTEITA
Kaikkia poliisityössä eteen tulevia tilanteita on vaikea,
ellei mahdoton arvioida kattavasti
tämänkaltaisessa selvityksessä. Käsittelenkin
seuraavassa vain eräitä yleisimmiksi arvioimiani
tilanteita, joissa yksityiselämän suoja vaarantuu tai joku
lain mukaan salassa pidettävä tieto voi
tulla tai on vaarassa tulla poliisin mukana olevan poliisin
henkilöstöön kuulumattoman eli sellaisen
henkilön, jolle tietoa ei saisi kertoa, tietoon.
Perusoikeuksien näkökulmasta selvityspyynnössäni
kuvattu menettely saattaa perimmiltään joh-
taa yksityiselämän suojan ja julkisuusperiaatteen kollisioon.
Vakiintuneesti on katsottu, että mah-
dollinen perusoikeuksien kollisio joudutaan ratkaisemaan punninnalla,
jolloin tavoitteena tulee olla
molempien perusoikeuksien mahdollisimman
täysimääräinen samanaikainen toteutuminen (esim.
Viljanen teoksessa Perusoikeudet, 1999, s. 155). Mikael Hidénin
mukaan (silloin
perusoikeussäännökset sisältänyt)
hallitusmuoto ei tuntenut perusoikeuksien eriarvoisuutta. Kol-
lisiotilanteissa tarkoitus (oleellisesti) suojata jotakin perusoikeutta
voi oikeuttaa (lieviin) kajoamisiin
toiseen perusoikeuteen (Hidén, Perusoikeudet Hallitusmuodon II
luvussa, Oikeustiede-
Jurisprudentia I: 1971, s. 69-70, 84-87).
Nykylainsäädännön mukaan Hidén on arvioinut
asiaa
samoin: jonkin oikeuden vähäinen loukkaus voi olla
oikeutettua, jos sillä saavutetaan huomattava
etu toiselle oikeudelle (teoksessa In memoriam Kari S. Tikka 1944-2006,
2007, s. 69).
3.1
Poliisi ns. kotihälytyksellä
Poliisilain 14 §:n perusteella poliisimiehellä on oikeus
poistaa kotirauhan tai julkisrauhan suojaa-
malta alueelta tai paikalta siellä luvallisesti oleskeleva
henkilö, jos tämä häiritsee muiden
henkilöiden kotirauhaa tai julkisrauhaa taikka aiheuttaa
siellä muulla tavoin huomattavaa häiriötä
ja on perusteltua syytä epäillä, että
häirintä toistuu. Pykälässä mainituin
perustein poliisi voi ottaa
tällaisen henkilön kiinni ja pitää tämän
säilössä.
Tämän säännöksen perusteella poliisi voi
mennä yksityisasuntoon ja ottaa kiinni esimerkiksi yh-
den perheenjäsenen tämän muihin perheenjäseniin
kohdistaman väkivaltaisen tai uhkaavan käy-
töksen vuoksi.
JulkL 24 §:n 1 momentin 32 kohdan perusteella muun muassa
asiakirjat, jotka sisältävät tietoja
henkilön elintavoista, perhe-elämästä tai muista
niihin verrattavista henkilökohtaisista tiedoista
ovat salassa pidettäviä. Tällaiset tiedot ovat lain
mukaan ehdottoman salassapidon alaisia. Laissa
mainittuja perhe-elämää ja elintapoja koskevia tietoja
ovat JulkL:a koskevan hallituksen esityksen
(HE 30/1998 vp, s. 100) mukaan muun muassa tiedot yhteisessä
taloudessa asuvien suhteista ja
poliisin suorittamia päihtymyspidätyksiä koskevat
tiedot. Tällaisten tietojen antaminen ei siten ole
harkinnanvaraista ja tiedon antaminen voisi käsitykseni mukaan
perustua vain laissa olevaan
(JulkL 29 § ja poliisilain 43 §:n 3 momentti)
säännökseen. Jos tiedon antamiseen valtuuttavaa lain
säännöstä ei ole olemassa, edellyttää
vaitiolovelvollisuus myös asianmukaisia toimenpiteitä sen
varmistamiseksi, etteivät sivulliset muullakaan tavalla saa
haltuunsa tällaista vaitiolovelvollisuuden
alaista tietoa.
JulkL 24 §:n 1 momentin 28 kohdan mukaan hallintoviranomaisen
asiakirjat ja rekisterit, jotka
sisältävät tietoja vapautensa menettäneestä
henkilöstä ovat salassa pidettäviä, jollei ole
ilmeistä,
että tiedon antaminen ei vaaranna asianomaisen tulevaa
toimeentuloa, yhteiskuntaan
sopeutumista tai turvallisuutta, ja jos tiedon antamiseen on perusteltu
syy. Tältä osin salassapito
ei ole ehdotonta, mutta nämä tiedot ovat ns.
salassapito-olettaman alaisia.
Saatujen selvitysten mukaan kotihälytyksillä
menetellään yleensä niin, että poliisipartion
mukana
kulkeva ulkopuolinen henkilö jää odottamaan
poliisiautoon tai kadulle. Tällaisessa tilanteessa ei
pääsääntöisesti ko. henkilölle paljastu
perhe-elämää ja elintapoja koskevia tietoja. Jos joku
otetaan kiinni, on käsitykseni mukaan kuitenkin usein mahdollista,
että ulkona odottava henkilö
saa tietoonsa kiinnioton.
Olen eräässä kanteluasiassa (4072/4/06, kantelu koski
muun muassa sitä, että poliisipartion mu-
kana oli piispa) ottanut kantaa edellä kuvatun kaltaiseen
tilanteeseen. Totesin tuossa asiassa
muun muassa seuraavaa:
"Käsitykseni mukaan se yksityisyyttänne mahdollisesti
loukkaava tieto, jonka näkökulmasta piispan mukana oloa on
arvioitava, on JulkL 24 §:n 1 momentin 28 kohdassa tarkoitettu
tieto vapautenne menetyksestä, koska poliisi on poliisi-
lain 14 §:n perusteella ottanut Teidät kiinni tai JulkL 24
§:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettu tieto
perhe-elämästä
tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista.
JulkL 24 §:n 1 momentin 28 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskee
ns. salassapito-olettama. Sen mukaisesti tieto on
salassa pidettävä, jollei ole ilmeistä, että tiedon
antaminen ei vaaranna asianomaisen tulevaa toimeentuloa ja jos tie-
don antamiseen on perusteltu syy.
Käsitykseni mukaan lainkohdan ensimmäinen edellytys (tiedon
antaminen ei ilmeisesti vaaranna asianomaisen tule-
vaa toimeentuloa) on käsillä olevassa tapauksessa ongelmaton.
On vaikea kuvitella tilannetta, jossa piispalla oleva
tieto kiinniotostanne vaarantaisi tulevaa toimeentuloanne. Lainkohdassa
mainittu toinen edellytys (tiedon antamiseen
on perusteltu syy) on varsin tulkinnanvarainen. Oikeuskirjallisuudessa
on katsottu, että tilanteet, joissa salassapito ei
estä tietojen luovuttamista yksityisille, koska tiedon antamiselle
on oltava perusteltu syy, ovat verrattain harvinaisia.
(Wallin-Konstari: Julkisuus- ja
salassapitolainsäädäntö, s. 174).
Selvityksissä ja lausunnossa on perusteltu piispan
mukanaoloa sillä, että dokumenttiohjelman tekoa
perheväkivallasta on ylipäätään pidetty
tärkeänä ja piispan mukana
olo on lisännyt dokumentin painoarvoa ja on ollut omiaan
edistämään päihteiden käytön vaaroista
käytävää
yhteiskunnallista keskustelua. Edelleen on todettu, että
pappisviran haltijalla voitaneen kirkkolain säännökset
huomioon
ottaen katsoa olevan mahdollisuus lähestyä
henkilöitä, joilla on vaikeuksia suhteessaan
läheisiinsä.
JulkL 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa mainitut asiakirjat (ja
tiedot) ovat ehdottoman salassapidon alaisia. Laissa mainittuja
perhe-elämää ja elintapoja koskevia tietoja ovat asiaa
koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) mukaan muun muassa
tiedot yhteisessä taloudessa asuvien välisistä suhteista
poliisin suorittamia päihtymyspidätyksiä koskevat
tiedot. Tällaisten tieto-
jen antaminen ei ole harkinnanvaraista ja tiedon antaminen voi perustua
vain laissa olevaan (JulkL 29 § ja PolL 43 § 3)
säännökseen. Käsitykseni mukaan laissa ei ole
sellaista säännöstä, joka antaisi poliisille
perusteen antaa tätä seikkaa koskevan
tiedon piispalle.
---
JulkL 24 §:n 1 momentin 28 kohdassa tarkoitettu 'perusteltu' syy
antaa tiedon antamisesta päättävälle
käsitykseni mukaan
aiheen punnita tiedon antamisen puolesta puhuvien perusteiden
painavuutta. Perusteiksi piispan mukana oloon on vedottu asian
tärkeyteen ja piispan mukana olon asialle antamaan painoarvoon.
Koska kysymyksessä oleva lainkohta antaa soveltajalleen
harkintavaltaa eikä ko. tiedon antaminen piispalle ole
käsitykseni mukaan aiheuttanut kantelijalle haittaa, ei asia JulkL
24 §:n 1
momentin 28 kohdan näkökulmasta anna aihetta toimenpiteisiin.
Saman pykälän 32 kohdan osalta kyseessä
näyttäisi olevan ehdoton salassapito. Kantelun kohteena
ollutta menettelyä arvioita-
essa on kuitenkin otettava huomioon se, että mennessään
sisälle asuintalonne porraskäytävään
poliisipartiolla ei ole voinut olla
täyttä varmuutta siitä, mistä tehdyssä
kotihälytyksessä on ollut kysymys ja tuleeko
tehtävän yhteydessä ilmi sellaista tietoa, joka
JulkL:n perusteella olisi salassa pidettävää.
Kysymyksessä olevan tiedon luonteesta on myös todettava,
että vaikka tiedon olles-
sa viranomaisen hallussa sitä koskee salassapito, on tieto
kotihälytyksestä ja sen yhteydessä tapahtuvasta
kiinniotosta
mahdollisesti esimerkiksi naapureiden ja talossa muuten olleiden
tiedossa. Käytettävissäni olevan aineiston perusteella
on lisäksi
jäänyt jossain määrin epäselväksi, onko
piispa tullut tietoiseksi henkilöllisyydestänne."
Edellä olevaan viitaten totean, että yksityisyyden loukkaus
on mielestäni jossain määrin vähäi-
sempi silloin, kun ulkopuolisen henkilön tietoon ei tule
poliisitoimen kohteen henkilöllisyys eli ha-
vainnot ja tiedot jäävät vain kohteen kasvojen
näkemiseen - tosin sillä edellytyksellä, että
henkilö
ei ole muuten ulkopuolisen tuntema. Voidaan jopa kysyä, onko
kysymyksessä JulkL:ssa
tarkoitettu tieto, jos ulkopuolinen henkilö havaitsee, että
hänelle tuntematon henkilö otetaan kiinni
esimerkiksi päihtymyksen johdosta. On toki otettava huomioon,
että tällainen tilanne on jossain
määrin sattumanvaraista. On mahdollista, että
toimenpiteen kohde onkin ulkopuolisen henkilön
tuntema.
Erona sattumanvaraisesti julkisella paikalla nähtyyn
poliisitoimenpiteeseen, esimerkiksi kiinniot-
toon, on se, että poliisi itse aktiivisesti vie ulkopuolisen
(esim. toimittajan) toistuvasti tilanteisiin,
joissa on varteenotettava vaara poliisin toimenpiteiden kohteita
koskevien salassa pidettävien
tietojen paljastumiselle tai muulle yksityisyyden loukkaukselle.
3.2
Liikennevalvonta
Poliisiin liikenteeseen kohdistuvaan valvontaan kuuluu muun muassa
ajoneuvojen ja kuljettajien
kunnon tarkkailu ja tarkastaminen.
Esimerkiksi pakkokeinolain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan
poliisimies voi määrätä
moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan tai muussa rikoslain
23 luvussa tarkoitetussa tehtävässä
toimivan henkilön kokeeseen, joka tehdään
tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun
huumaavan aineen toteamiseksi. Kokeesta kieltäytynyt on
velvollinen alistumaan 5 luvun 9 §:ssä
tarkoitettuun henkilönkatsastukseen.
Tekemiensä havaintojen perusteella poliisi saattaa
keskeyttää ajon joko ajoneuvon tieliikennelain-
säädännön vastaisuuden tai kuljettajan ajokunnon
perusteella. Monissa tapauksissa tämän
jälkeen alkaa esitutkinta.
JulkL 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan muun muassa esitutkintaa
ja syyteharkintaa varten
saadut ja laaditut asiakirjat ovat salassa pidettäviä, kunnes
asia on ollut esillä tuomioistuimessa
taikka kun virallinen syyttäjä on päättänyt
jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty
sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen
niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai
tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä
aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa
tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta
käyttämästä oikeuttaan määrätä
asiakirjojen salassapidosta
oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan. Siten tiedot
esitutkinnasta eivät ole
ehdottoman salassapidon alaisia, vaan tietyin edellytyksin asian voi
julkaista.
Liikkuvan poliisin selvityksen mukaan toimittaja saattaa seurata
esimerkiksi raskaan liikenteen
valvontaa jollakin valvontaan soveltuvalla levähdyspaikalla.
Havaintojeni mukaan myös ns.
puhallusratsioita, joko paikallispoliisin tai liikkuvan poliisin
toimesta järjestettyjä, on uutisoitu niin,
että toimittaja on seurannut poliisin toimintaa.
Käsitykseni mukaan on selvää, että jossain
tapauksessa toimittaja tai muu poliisin mukana oleva
toimintaa seuraava ulkopuolinen havaitsee, että jonkun kuljettajan
ajo keskeytetään joko
puhalluskokeen tai ajoneuvosta tehtyjen havaintojen vuoksi. On
mahdollista, että hän havainto-
jensa perusteella saa tietoonsa sen, että asiassa aloitetaan
esitutkinta ja saa siten tietoonsa
edellä kerrotuin tavoin salassapito-olettaman alaista tietoa, joka
on julkista vain laissa säädetyin
edellytyksin.
Tässä, samoin kuin kotihälytyksen yhteydessä olen
todennut, on erona sattumanvaraisesti julki-
sella paikalla nähtyyn poliisitoimenpiteeseen se, että
poliisi itse aktiivisesti vie ulkopuolisen
toistuvasti tilanteisiin, joissa on varteenotettava vaara poliisin
toimenpiteiden kohteita koskevien
salassa pidettävien tietojen paljastumiselle tai muulle
yksityisyyden loukkaukselle.
3.3
Yleinen järjestys ja turvallisuus
Poliisin yhtenä tehtävänä on poliisilain 1 §:n
mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitäminen. Poliisi vastaa yleisten paikkojen
järjestyksestä ja turvallisuudesta mm. partioimalla,
hoitamalla kiireellisiä hälytystehtäviä, suurten
yleisötapahtumien turvallisuusjärjestelyitä,
neuvomalla ja ohjaamalla sekä puuttumalla lainvastaiseen
toimintaan.
On varsin yleistä, että poliisipartio ottaa poliisilain 11
§:n perusteella kiinni henkilön, joka ei päihty-
myksensä vuoksi kykene pitämään huolta
itsestään. Kuten edellä on todettu, on päihtymyksen
johdosta tehty kiinniotto salassa pidettävä tieto.
Jos ulkopuolinen henkilö on mukana, kun henkilö otetaan
päihtymyksen vuoksi kiinni, on salassa
pidettävää tietoa paljastunut ainakin siinä
tapauksessa, että kiinniotetun henkilöllisyys tulee
ulkopuolisen tietoon.
Muutenkin ongelmallisia tilanteita saattaa syntyä, jos
poliisipartion mukana on ulkopuolisia
tutustumassa poliisin toimintaan tai esimerkiksi toimittaja, joka tekee
juttua poliisin toiminnasta.
Selvitysten mukaan tällainen ulkopuolinen henkilö ei
yleensä ole mukana ns. A-valmiudessa ole-
vassa partiossa, vaan partiossa, joka ei ole suurimman
kiireellisyysluokan hälytysvalmiudessa.
Tällöin henkilö ehditään saatujen tietojen
mukaan jättämään pois autosta
tehtävään lähdettäessä.
Kun poliisitoiminnassa voi kuitenkin tulla eteen hyvinkin
yllättäviä ja ennakoimattomia tilanteita, ei
mielestäni voida pitää täysin poissuljettuna,
että - vaikka ulkopuolinen henkilö ei ole mukana kor-
keimman hälytysvalmiuden partiossa - tällaisen muun partion
osallistuessa hälytystehtävän hoi-
tamiseen ulkopuolinen henkilö saa tietoonsa esim. ehdottoman
salassapidon alaisia
yksityiselämää koskevia tietoja.
3.4
Poliisin radioliikenne
Useissa lausunnoissa on tuotu esille se, että poliisiautossa
kuuluva poliisin radioliikenne on on-
gelma salassa pidettävän tiedon kannalta. Jos poliisiautossa
on mukana ulkopuolinen henkilö,
hän kuulee kaiken radioliikenteen ja voi saada tietoonsa
monenlaista salassa pidettävää tietoa,
muun muassa yksityiselämää, esitutkintaa tai
poliisitaktiikkaa koskevaa tietoa. Toisaalta tällaista
tietoa voi tulla muun muassa poliisiautoon rangaistusvaatimuksen
kirjoittamista varten tuodulle
henkilölle, mikä toki on sattumanvaraisempaa verrattuna
siihen tilanteeseen että ulkopuolinen
henkilö on pidemmän aikaa poliisiautossa tutustumassa
poliisityöhön.
Erään lausunnon mukaan tämä ongelma olisi
vältettävissä, jos poliisimiehet
käyttäisivät tällaisissa
tilanteissa ns. nappikuuloketta. En pysty
käytettävissäni olevien tietojen perusteella arvioimaan,
onko nappikuulokkeen käyttö kaikissa tilanteissa mahdollista
esimerkiksi poliisin työturvallisuuden
vaatimukset huomioiden.
4
TOIMITTAJAN KANSSA TEHTÄVÄ "SOPIMUS" SALASSAPIDOSTA
Saatujen selvitysten perusteella on tavallista, että poliisin
mukana oleville ulkopuolisille henkilöille
jollain tavalla korostetaan, että mikäli he saavat salassa
pidettävää tietoa, ei tietoa saa paljastaa.
Joissain tapauksissa asiasta on keskusteltu, joissain tapauksissa on
tehty myös kirjallisia
sopimuksia vaitiolosta.
Perustuslain 12 §:n mukaiseen sananvapauteen sisältyy oikeus
ilmaista ja julkistaa tietoja,
mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta
estämättä. Sananvapauden rajoitusten on
perustuttava lakiin. Ennakkoesteiden kiellon piiriin kuuluvat paitsi
viestien sisällön
ennakkotarkastus myös sananvapauteen sisältyvien oikeuksien
luvanvaraistaminen samoin kuin
kaikki muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset
sananvapauteen (HE 307/1993 vp, s.
57).
Sananvapauteen kuuluu olennaisena osana ennakkosensuurin kielto
eikä sananvapauden
käyttämistä voi ennakolta estää
mikään viranomainen. Viestin lainmukaisuutta harkitaan ja sen
esittämiseen voidaan puuttua vasta sitten, kun se on julkaistu tai
muutoin ilmaistu (Tiilikka,
Journalistin sananvapaus, 2008, s. 19-20).
Edellä lausutun perusteella on selvää, että
mahdollisella toimittajalle osoitetulla kiellolla tai hänen
kanssaan tehdyllä sopimuksella siitä, että tietoon
tullutta ei saa julkaista, ei ole oikeudellista
merkitystä.
Koska sananvapaussäännös kieltää sekä
viestien ennakkotarkastuksen että muut ennakollista
estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen, voidaan
selvityksissä tarkoitettuja sopimuksia
tms. pitää vähintäänkin ongelmallisina -
vaikkakaan niillä ei, kuten todettua, ole oikeudellista
merkitystä - ennakkoesteiden kiellon näkökulmasta.
Kielto tai sopimus tiedon julkaisematta
jättämisestä sopii mielestäni kaiken kaikkiaan
huonosti yhteen edellä kuvattuun ennakkoesteiden
kiellon kanssa.
5
JOHTOPÄÄTÖKSET
Kuten edellä on nähtävissä, jo muutaman
tavallisimmaksi arvioimani tilanteen suhteen syntyy
ongelmia JulkL:n tai muiden lakien salassapitoa edellyttävien
säännösten soveltamisessa, kun
poliisin mukana on poliisin henkilöstöön kuulumaton
henkilö tutustumassa poliisityöhön.
Julkisuusperiaate velvoittaa sinänsä poliisinkin
edistämään avoimuutta sekä tuottamaan ja jaka-
maan tietoa, joka luo yksilöille ja yhteisöille
edellytyksiä muodostaa mahdollisimman
totuudenmukainen kuva viranomaisten toiminnasta. Toisaalta poliisin
toimintaan sisältyy
huomattavan paljon joko ehdottoman salassapidon tai
salassapito-olettaman alaista tietoa.
Julkisuusperiaate ja ylipäätään pyrkimykset
avoimuuteen eivät voi ohittaa laissa säädettyjä
salassapitovelvoitteita, eikä poliisi saa edesauttaa salaisten
tietojen leviämistä ulkopuolisille.
Sisäasiainministeriön poliisiosaston lausunnossakin todetaan,
että sallimalla ulkopuolisen saada
omin havainnoin tiedon salassa pidettävästä seikasta
poliisimies voi, vilpittömistä pyrkimyksistä
huolimatta, syyllistyä virkavelvollisuuden vastaiseen menettelyyn.
Suuri osa ongelmallisista tilanteista koskee yksityiselämän
piiriin kuuluvan tiedon suojaamista
ulkopuolisilta. Yksityiselämän perus- ja ihmisoikeudellisesta
suojasta johtuu olettama siitä, että
yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen suojan tarve
muodostaa välttämättömän syyn rajoittaa
tiedonsaantia (HE 30/1998 vp. s. 86). Yksityis- ja
perhe-elämää koskevat tiedot onkin
määrätty
ehdottoman salassapidon alaisiksi.
Saatujen selvitysten perusteella näyttää siltä,
että poliisissa on hyvin tiedostettu se, että salassa
pidettävää tietoa ei saa tai saisi joutua
poliisitoimintaan tutustumassa olevan ulkopuolisen henki-
lön tietoon. Vaikka selvitysten perusteella kaikissa tilanteissa
pyritään varmistamaan se, ettei sa-
lassa pidettävää tietoa tule sellaiselle taholle, jolla
ei ole oikeutta sitä saada, salassapito ei
saatujen tietojen valossa ole tai voi ollakaan ehdottoman varmaa, jos
poliisipartion mukaan ote-
taan ulkopuolinen henkilö. Poliisin avoimuuteen pyrkivä
toiminta onkin joskus omiaan vaaranta-
maan poliisin toimien kohteiksi joutuvien yksityisyyttä.
On siten varsin ongelmallista, jos julkisuusperiaatteen mukaisesti
toimittaessa ja annettaessa eri
tahoille mahdollisuus tutustua poliisityöhön näiden
ulkopuolisten tahojen tietoon tulee salassa
pidettävää yksityiselämää koskevaa
tietoa. Vaikka ulkopuolisen kanssa olisi "sovittu", että tietoa
ei saa käyttää missään, on tieto joka
tapauksessa tullut ulkopuoliselle.
Periaatteessa jo lainsäätäjä on tehnyt punninnan
julkisuusperiaatteen ja ehdottomasti salassa
pidettäviksi säädettyjen tietojen suhteen. Ehdottomasti
salassa pidettäviä tietoja ei saa
viranomaisen toimesta tai avustuksella antaa ulkopuolisille. Sen vuoksi
pidän oikeudellisesti
vaikeasti perusteltavana tilannetta, jossa poliisin mukana on
ulkopuolinen henkilö, joka saa tai
jonka osalta on suuri riski siitä, että hän saa
tietoonsa ehdottomasti salassa pidettäviä tietoja tai
sellaisia tietoja, joiden osalta JulkL:ssa säännelty
vahinkoedellytys täyttyy. En voi esimerkiksi yh-
tyä eräässä lausunnossa esitettyyn
näkemykseen, jonka mukaan "kyseisenkaltainen yhteistyö on
hyväksyttävää silloin, kun tiedotusvälineiden
julkaisemissa jutuissa ei paljastu yksityisyyttä louk-
kaavia asioita ja juttujen sävy on asiallinen". Ensinnäkin,
kuten jo aiemmin todetusta ilmenee, laki
ei salli ehdottomasti salassa pidettävän tiedon paljastamista
kenellekään ulkopuoliselle, eikä se,
että tieto ei paljastu tästä eteenpäin, poista
tilanteen lainvastaisuutta. Toiseksi tällaisissa
tilanteissa toimittajilta edellytetty vaitiolo ei sovi yhteen
perustuslain sisältämän ennakkoesteiden
kiellon kanssa, eikä mahdollisilla "vaitiolosopimuksilla"
sitä paitsi ole mitään oikeudellista merki-
tystä.
Saamistani lausunnoista ainakin yhdessä pidetään
poliisin toiminnan tasapuolisuuden ja
yhdenvertaisen kohtelun velvoitteen näkökulmasta
ongelmallisena myös sitä, että
"tiedotusvälineet, jotka ovat olleet seuraamassa poliisin
toimintaa, ovat olleet sellaisia, joiden on
oletettu tuovan hyvää PR:ää poliisille.
Tässä suhteessa ei julkisuuslain 5 luvun
säännösten
perusteluissa edellytetty tiedotusvälineiden yhdenvertainen
kohtelu ole välttämättä toteutunut."
Saaduista lausunnoista ja selvityksistä välittyy varsin
yhteneväisesti se, että poliisihallinnossa
yleisesti toivotaan, että poliisin tässä
päätöksessä kuvatusta toiminnasta olisi olemassa
tarkem-
mat ohjeet. Tätä on perusteltu muun muassa tarpeella luoda
yhtenäinen käytäntö.
Oikeusasiamies ei voi antaa määräyksiä tai ohjeita
viranomaiselle siitä, miten jossain tilanteessa
on meneteltävä. Voin kuitenkin yhtyä erään
läänin poliisijohdon lausunnossaan esittämään:
"Yh-
teistyö tulisi kuitenkin yksittäistapauksissa
käytännön toimenpitein toteuttaa sellaisissa
muodoissa, että salassa pidettävää tietoa ei joudu
sellaisilla tahoille, joilla ei lain mukaan ole
oikeutta kyseistä tietoa saada." Näin toimien ei
käsitykseni mukaan edes olisi tarvetta edellä
arvostelemalleni ennakkoesteiden kiellon vastaiselle menettelylle,
jossa sopimuksin tai muin
tavoin pyritään rajoittamaan sitä, mitä esimerkiksi
toimittaja tulee kirjoittamaan.
Olen myös itse ns. Smash Asem -mielenosoitusta koskevassa
päätöksessäni (1836/2/07,
28.11.2007) todennut muun muassa:
"Nykyisen, usein reaaliaikaisen tiedonvälityksen sinänsä
perustellut tarpeet ja poliisitoiminnan vaatimukset voivat ajau-
tua törmäyskurssille. Tällaisen ristiriitariitatilanteen
ratkaisuperiaatteita ei mielestäni ole järkevää
jättää pelkästään
kussakin mahdollisesti jo pelkästään
poliisitoiminnallisesti hyvin vaativassa yksittäistapauksessa
harkittavaksi. Jos
näin tapahtuu, korostuu vaara, että tällaisessa
vaikeassa punnintatilanteessa kaikki asiaan vaikuttavat
näkökohdat
eivät tule otetuiksi huomioon ja painotetuksi
hyväksyttävällä tavalla. Tämän vuoksi on
tärkeää, että poliisin ja tiedotus-
välineiden pelisäännöt on jo ennakolta linjattu
mahdollisimman selkeiksi. Tämä on
ymmärtääkseni kaikkien osapuol-
ten etu."
Vaikka edellä lainattu koski vain tiedotusvälineiden ja
poliisin suhdetta ja kysymys oli
tapahtumapaikalle tulleiden median edustajien kohtelusta - ei
niinkään aktiivisesta
tiedottamisesta antamalla mahdollisuus tutustua poliisin
työhön, kuten nyt ratkaistavana olevassa
asiassa - on siinä esitetty mielestäni merkityksellistä
myös tämän asian näkökulmasta.
Poliisin aktiiviselle tiedottamiselle ja poliisityön
esittelemiselle julkisuuteen on ilmeinen
yhteiskunnallisesti merkittävä tarve ja
julkisuusperiaatteesta johdettavissa oleva velvollisuus. Kun
julkisuusperiaate ja esimerkiksi yksityiselämään
kuuluvien tietojen ehdoton salassapito voivat
joissain tilanteissa joutua vaikeaan ristiriitaan, pidän
edellä esille tuomillani perusteilla tarkempaa
ohjeistusta ilmeisen tarpeellisena. Ohjeistus on tarpeen muun muassa
valtakunnallisesti
yhtenäisten käytäntöjen luomiseksi, jota
edellyttää jo yhdenvertaisen kohtelun vaatimus.
Ohjeistusta laadittaessa on käsitykseni mukaan mahdollista ottaa
huomioon myös eräissä
lausunnoissa esille tuodut työturvallisuus- ja vastuukysymykset,
joita en tässä päätöksessäni ole
arvioinut.
Pyydänkin sisäasiainministeriön poliisiosastoa 29.5.2009
mennessä ilmoittamaan, aikooko se
laatia poliisihallintoa koskevan ohjeen tai täydentää
poliisin ulkoista tiedottamista koskevaa ohjet-
ta tässä päätöksessäni esille ottamieni
kysymysten osalta.
6
TOIMENPITEET
Pyydän sisäasiainministeriön poliisiosastoa ilmoittamaan
29.5.2009 mennessä, aikooko se ryhtyä
toimenpiteisiin ohjeistuksen laatimiseksi poliisitoiminnan
esittelemisestä ulkopuolisille ottaen
huomioon muun muassa julkisuuslainsäädännön
vaatimukset.
Pyydän lähettämään jäljennöksen
tästä päätöksestäni asiassa
selvityksiä ja lausuntoja antaneille
tahoille sekä kaikille poliisilaitoksille tiedoksi ja otettavaksi
huomioon vastaisen varalle.
Asia ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.
Toisenlainen tapaus poliisitoiminnan julkisuudesta.
|
