Suomi |
VALTAKUNTA 2011Tervetuloa www.valtakunta.fi 2011 sivustolle.Aikaisempien vuosien sivut: 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004- 2003 2002 2001 2000 Maksuton e-mail ohjaus: etunimi.sukunimi@valtakunta.fi |
Finland |
| Ylläpitäjän "BLOGI". |
Laillisuusvalvonta uutisia
v.2010:
(toimeentulotukiasiat: http://www.toimeentulotuki.net) ILTALEHTI 30.6.2010 - Lasten
pakkosyöttäminen päiväkodissa Poliisi tutkii Helsingissä tapausta, jossa päiväkodin työntekijöiden epäillään teipanneen lapsia kiinni tuoleihinsa ruokailutilanteen yhteydessä. Lapset olivat tekohetkellä 2-3-vuotiaita. Lasten teippauksen epäillään tapahtuneen
ensimmäisen kerran joitakin kuukausia sitten. Iltalehden tietojen
mukaan tapauksia on mahdollisesti useampia. * * * Aiemman hovioikeuden ratkaisun perusteella hoitajilla on
täytynyt olla tiedossa, että pakkosyöttäminen on
pahoinpitelyä. Mielestäni silloin kun
pahoinpitely kohdistuu puolustuskyvyttömään
henkillön (lapseen) sitä ei koskaan saisi pitää
lievänä. HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut Hovioikeudessa esitetty näyttö Todistelutarkoituksessa ja todistajina kuullut henkilöt ovat kertoneet hovioikeudessa oleellisin osin samoin, kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu. S ja Q ovat lisäksi täsmentäneet käräjäoikeudessa antamiaan kertomuksia jäljempänä selostetuin tavoin. Syyksilukeminen Kohdat 1-4, syömään pakottaminen Rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä. Saman luvun 7 §:n mukaan jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä. Lainkohtien säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ruumiillisen väkivallan tekemisessä toiselle on kysymys pahoinpitelystä toimintona, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta. Tämä tunnusmerkistön osa koskee siten pahoinpitelyä ulkoisena toimintona, josta voi aiheutua toiselle vamma tai muu terveyden vahingoittuminen, mutta on myös mahdollista, että siitä ei aiheudu mitään näkyvää seurausta (HE 94/1993 vp, s. 95). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikoksen voi toteuttaa esimerkiksi hiusten leikkaaminen vastoin uhrin suostumusta. Tällöin kysymys on toiminnosta, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta (Ari-Matti Nuutila kirjassa Rikosoikeus, 2009, s. 505). Q:lla, R:llä ja S:llä on ollut päiväkodissa tilaisuus tehdä välittömiä havaintoja A:n ja B:n menettelystä. Hovioikeus ei pidä uskottavana, että työpaikan ilmapiirillä tai henkilösuhteilla olisi kärjistävää vaikutusta heidän kertomuksiinsa. Koska asiassa ei ole tuotu esiin muitakaan heidän uskottavuuttaan horjuttavia tekijöitä, hovioikeus katsoo heidän kertomuksillaan näytetyksi, että A ja B ovat pakottaneet syytekohdissa 1-4 mainittuja lapsia syömään ruokaa pitämällä lapsia kiinni käsistä, päästä, niskasta tai hartioista taikka painamalla lapsia itseään vasten. Kohdan 1 osalta hovioikeus katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että E:n suustaan niin sanotusti pullauttama ruoka olisi ollut oksennusta ja että B olisi syöttänyt E:lle tämän oksentamaa ruokaa. Kohtien 1-4 oikeudellisen arvioinnin osalta hovioikeus toteaa, että lasta voi olla tarve pitää sopivin tavoin kiinni esimerkiksi kädestä hänen syödessään. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole kuitenkaan ollut kysymys tällaisesta menettelystä. Q:n, R:n ja S:n kertomuksilla on tullut näytetyksi, että A ja B ovat pitäneet lapsia kiinni ja pakottaneet näitä syömään, vaikka on ollut selvästi havaittavissa, että lapset ovat olleet peloissaan ja haluttomia syömään. S:n kertomuksella on lisäksi näytetty, että mikäli lapsi ei ollut suostunut syömään, A ja B olivat vieneet lusikan väkisin tämän suuhun hampaiden välistä. Hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n menettely on pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua ruumiillista väkivaltaa. Pahoinpitelyt, huomioon ottaen väkivallan ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys, ovat kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Näillä perusteilla A ja B ovat syyllistyneet kohdissa 1-4 lieviin pahoinpitelyihin. Teoilla aiheutettujen seurausten osalta hovioikeus katsoo, että syy-yhteys lasten oireilun sekä A:n ja B:n menettelyn välillä on jäänyt osin epäselväksi. On jäänyt näyttämättä, että K:n painajaiset sekä G:n ruokahaluttomuus ja vatsakivut olisivat seurausta A:n ja B:n menettelystä. Hovioikeus katsoo näytetyksi, että A:n ja B:n menettelystä on aiheutunut E:lle pelkoja ja itkuisuutta, K:lle itkuisuutta sekä G:lle haluttomuutta mennä hoitoon. Kohta 5 Hovioikeuden vastaanottama näyttö ei anna aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin kuin käräjäoikeus on arvioinut. Itkevän lapsen jättäminen yksin erilliseen huoneeseen kohdissa 1 ja 6 Q on tarkentanut käräjäoikeudessa antamaansa kertomustaan siten, että päiväkodin nukkumahuone on ikkunallinen ja hämärä, mutta ei pimeä. S:n kertomuksella on tullut näytetyksi, että B on vienyt kohdassa 1 kerrotulla tavalla E:n ja kohdassa 6 kerrotulla tavalla M:n erilleen muista itkemään nukkumishuoneeseen. Lasten päivähoidosta annetun lain 1 luvun 2 a §:n 2 ja 3 momenttien mukaan päivähoidon tulee muun ohessa tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet ja edistää lapsen sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä. Hovioikeus toteaa, että B:n menettely ei vastaa lain päivähoidolle asettamia edellytyksiä. Kyseistä menettelyä ei voida kuitenkaan katsoa pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitetuksi väkivallaksi eikä ole näytetty, että sillä olisi vahingoitettu toisen terveyttä. Rangaistukset A ja B tuomitaan rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaisesti sakkorangaistukseen. Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset A ja B tuomitaan kumpikin neljästä lievästä pahoinpitelystä ja molempien osalta hylätään yksi syytekohta. Hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua erityistä syytä velvoittaa valtiota korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja osaksikaan. A ja B ovat hävinneet asian E:tä, K:ta ja G:tä koskevien syytekohtien osalta. He ovat siten oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan valtiolle sen varoista mainittujen asianosaisten avustamisesta asianajaja Kessille käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta maksetut määrät korkoineen. A ja B ovat lisäksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksettaviksi määrätyt todistelukustannukset syytekohtiin 1-4 liittyviltä osin. Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista. TUOMIOLAUSELMA VASTAAJA A TUOMIOLAUSELMA Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan SYYKSI LUETUT RIKOKSET 1) Lievä pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008 RANGAISTUSSEURAAMUKSET YHTEINEN SAKKORANGAISTUS LAINKOHDAT Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat: HYLÄTYT SYYTTEET 5) Lievä pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008 KORVAUSVELVOLLISUUS Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla. VASTAAJA B TUOMIOLAUSELMA Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan SYYKSI LUETUT RIKOKSET 1) Lievä pahoinpitely 6.8.2007-20.1.2008 RANGAISTUSSEURAAMUKSET YHTEINEN SAKKORANGAISTUS LAINKOHDAT Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat: HYLÄTYT SYYTTEET 6) Pahoinpitely 3.9.2007 - 20.1.2008 KORVAUSVELVOLLISUUS Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla. TUOMIOLAUSELMA YHTEISET LAUSUNNOT Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle E:n, K:n ja G:n avustamisesta Kessille käräjäoikeudessa maksetut 988,20 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa mainitun korkokannan mukaan. I:n ja M:n avustamisesta käräjäoikeudessa Kessille maksetut määrät jäävät valtion vahingoksi. Valtio vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle ja B:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää voimaan. Valtion varoista maksetaan asianajaja Kaija Kessille
A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle E:n, K:n ja G:n avustamisesta Kessille hovioikeudessa maksetut 2.074 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. I:n ja M:n avustamisesta hovioikeudessa Kessille maksetut määrät jäävät valtion vahingoksi. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista F:n, D:n, L:n, H:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n kuulemisesta hovioikeudessa aiheutuneet todistelukustannukset 1.411,37 euroa. J:n ja N:n kuulemisesta hovioikeudessa syntyneet todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi. Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola Ratkaisu on yksimielinen. Lainvoimaisuustiedot: Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.4.2010 : Ei valituslupaa |